Digitaaliset mediat työvälineinä oppimispäiväkirja

 

Digitaaliset mediat työvälineinä -kurssin aikana luin mielenkiinnolla toisten opiskelijoiden laatimia blogeja. Sosiaalinen media näyttää opiskelijoiden blogikirjoituksissa olevan varsinainen ”kuuma peruna”. Se jakaa ihmiset puolesta ja vastaan. Näyttää siltä, että opiskelijoilla pitää olla mielipide ko. asiasta. Välimaastossa seilaajat ovat harvassa. Opiskelijat tuntuvat puolustavan omia kantojaan varsin ärhäkkäästi.

Lisäksi luin läpi kurssin luentomuistiinpanoni sekä Suorannan Kasvatus mediakulttuurissa. Huomaan oman asenteeni digitaalista mediaa kohtaan muuttuvan hitaasti, mutta varmasti myönteisempään suuntaan. Kun jokin asia askarruttaa mieltäni, katson nopeasti mitä Googlesta on asiasta pintapuolisesti löydettävissä. Tiedän, että Wikipedia ei ole tieteellistä totuutta ja sen sisältämiin asioihin on suhtauduttava varauksellisesti, mutta suuntaa antavaa tietoa se silti asiasta kuin asiasta sisältää. Itseäni yliopisto-opiskelijana helpottaa, että kaikille luennoilla ei ole läsnäolopakkoa vaan kursseja voi suorittaa internetin välityksellä kotoa käsin oman aikataulun mukaan.

Sosiaalista mediaa vierastan yhä siten, että en kovin mielelläni tuota siihen itse juttuja. Toisten tuotoksia kyllä tutkin mielenkiinnolla ja niistä oppien. Muuten digitaalinen media kulkee mukanani kaikkialle älypuhelimen ja iPadin muodossa. Niiden kautta voin katsella esim. elokuvia tai tv- ohjelmia silloin kuin minulle sopii ja sellaisissa paikoissa joissa haluan. Enää olohuoneen sohva ei ole ainoa paikka television katseluun vaan voin näppärästi vaikka odotellessani lasteni jääkiekkoharjoitusten päättymistä katsella edellisiltana tullutta tv-ohjelmaa.

 

 

Oppimisprosessini mielipidekirjoituksesta

 

Mielipidekirjoituksen aloittaminen tuntui vaikealta. Mietin pitkään kumpaan aiheeseen alkaisin perehtyä.  Eräänä päivänä katselin omien lasteni innostunutta lelulehtien selausta ja Joulupukin kirjeen kokoamista. Siinä itsekin lelulehtisiä silmäiltyäni huomasin mainoksen iPadin suojasta pienille taaperoille. Ajattelin, että jos aivan pienet lapset käyttävät erilaisia sähköisiä media vempaimia, kuinka taitavia median käyttäjiä ja kuluttajia heistä tulevaisuudessa kehkeytyykään.

2000-luvun lapset käyttävät luontevasti ja taitavasti digitaalisen median tarjoamia ”palveluja”. Esimerkiksi ensimmäisellä luokalla oleva poika opettelee innokkaasti soittamaan pianolla kappaleita Youtuben opastuksella. Itselleni ei tulisi ensimmäisenä mieleen käydä netistä katsomassa miten jokin kappale soitetaan, vaan kävelisin kiltisti kirjastoon ja kaivaisin sieltä paperisen nuottiversion ja ryhtyisin harjoittelemaan.

Mietin pitkään myös paikkaa, jossa voisin mielipidekirjoitukseni julkaista. Punnitsin mielessäni eri foorumeja, joissa ihmiset vaihtavat mielipiteitään. Siinä pähkäillessäni muistui mieleen ”Suomi24” foorumin keskustelut loppuvuonna 2007. Silloin Nokialla puhkesi ns. vesikriisi, jonka vaikutuksesta moni perhe joutuu vieläkin kärsimään. Sen lisäksi, että ihmiset purkivat keskustelupalstan kautta turhautumistaan asian tilasta, sieltä sai myös hyviä käytännön vihjeitä oman arkensa järjestämiseksi poikkeusoloissa.

Mielipidekirjoituksen mahdolliseksi julkaisupaikaksi päädyin valitsemaan kuitenkin Sanoma Magazines Finlandin Julkaiseman Meidän perhe lehden internetsivujen keskustelupalstalle. Se on foorumi, jossa lasten vanhemmat käyvät keskusteluja lapsia ja perhettä koskettavista asioista. Ajattelen, että jo aivan pienten lasten totuttaminen digitaalisten medioiden käyttöön jakaa vanhempien mielipiteitä. Toisaalta ollaan ylpeitä siitä, että meidän lapset osaavat jo pienestä pitäen käyttää tietokoneita yms. vempaimia. Toisaalta luodaan tarkkoja aikatauluja siitä kuinka paljon päivässä lapset saisivat olla sähköisen median parissa päivänaikana. Onko käymässä niin, että keskittymällä sähköisen median lumoihin unohdamme ulkoilun ja liikkumisen. Istumme liian pitkiä aikoja koneiden ääressä sen sijaan, että liikkuisimme ulkona jopa yhdessä lasten kanssa.

 

 

Opettajaksi diginatiiveille ?

Mielipidekirjoitus

Mielipidekirjoitukseni voisi julkaista esim. Meidän perhe – lehden keskustelupalstalla. Kuitenkin julkaisen mielipidekirjoitukseni ainoastaan blogissani.  Keskustelut ovat avoimia kaikille ja siellä voi esiintyä nimimerkin suojassa.  Säännöissä muistutetaan, että sananvapauteen kuuluu myös vastuu ja kirjoittaja voidaan saattaa vastuuseen tekstistään.

Opettajaksi diginatiiveille ?
 

Joulukuun myötä postilaatikkoon tupsahtaa monenlaisia lelukuvastoja. Niitä selaillessani silmiini osui Fisher Pricen valmistama leikkikehys iPadille. Kuvastossa kerrotaan, että jo alle vuoden ikäinen lapsi voi leikkiä vanhempiensa iPadilla sen ollessa turvassa lukitussa kotelossa. Varhain alkaa tämän jälkimodernin lasten totuttaminen digitaalisen median maailmaan. Lapsille on ladattavissa lukuisia kehittäviä ja viihteellisiä ohjelmia erilaisille konsoleille ja tableteille.

Onko tässäkin pohjimmiltaan kyse Juha Suorannan mainitsemasta kilpajuoksusta menestyjien maailmassa? Sinun on kärjistetysti ajateltuna mahdollista olla vain joko voittajien tai häviäjien joukossa. Pääseminen määrältään pieneen voittajien joukkoon vaatii sinulta kilpailukykyisyyttä tulevaisuuden työllisyysmarkkinoilla. Päästäksesi kärkikastiin sinun pitää omata kompetenssia käyttää uusinta teknologiaa.

Tulevana lastentarhanopettajana olen omien lasteni kautta vielä kohtalaisesti ajan hermoilla siinä, mitä uutta ja ihmeellistä mediakulttuurin kentällä tapahtuu alakoululaisten näkövinkkelistä käsin. Lapset huomaavat ja löytävät omien sosiaalisten kanaviensa kautta uusimmat sovellukset ja loistavimmat peliuutuudet.  Heikkona pikajuoksijana tulen maaliin viimeisten joukossa tiedon uusiutumisen hurjassa kilpajuoksussa. Onnekseni nykyään on vallalla myös käsitys yhdessä oppimisesta. Aikuisen ei aina tarvitse olla se joka tietää kaikesta kaiken, vaan voimme tarpoa yhdessä mediakasvatuksen ehkä kivikkoisellakin polulla.

Lähteet

Kasvatus mediakulttuurissa, Suoranta, J. 2003

 http://www.vastapaino.fi/vp/ekirjat/suoranta_kasvatus_mediakulttuurissa.pdf

Sääntöjä keskustelijoille   

 http://www.meidanperhe.fi/keskustelualueen_saannot

Digitaalinen media

Ensimmäinen blogini...

Alku aina hankalaa, sanoo sananlasku. Muutosvastarinta kuohuu sisuksissani vuolaan kosken lailla. Jos joku olisi kertonut minulle vuosi sitten, että ensi syksynä sinä luot Yliopistossa omaa blogiasi, olisin nauranut niin kovasti, että olisin saanut vatsani kipeäksi. Olen nimittäin hyvin varovainen siinä, mitä itsestäni ulkopuolisille, minulle vieraille ihmisille itsestäni haluan paljastaa. Olen ehkä jopa hieman vainoharhainen ja vilkkaalla mielikuvituksella varustettu henkilö, mutta elokuvateollisuuden värittämät kuvat identiteettien kaappaamisesta yms. ovat saaneet minut arkajalaksi. 

Silloin, kun minä olen ollut alakoululainen, tietokoneita ei todellakaan ollut jokaisen lapsen kotona. Muutamilla oli Commodore-64 pelitietokoneina ja joidenkin lasten vanhemmilla oli tietokone töidensä vuoksi. Muutaman kerran sain pelata serkkuni isän tietokoneella jotakin alkeellista peliä ja se kyllä kieltämättä koukutti minut. Ensimmäisen oman tietokoneen sain vuonna 1994. Se oli valtavankokoinen ja hidas, hävitettäväksi tuomittu rakkine.  Se kuitenkin pelasi moitteettomasti ja valmiiksi asennetut ohjelmat toimivat hyvin. Siinä oli muutamia nykypäivänä heikkolaatuista grafiikkaa ja ääntä sisältäviä pelejä ja tekstinkäsittely sekä taulukkolaskenta ohjelmat. Yhtenä pelinä oli Tetris ja sitä minä sitten innostuin pelaamaan niin paljon, että aloin jo unissanikin näkemään erimallisten palikoiden putoamista ja niiden sovittamista paikoilleen. Tästä hieman pelästyneenä vähensin pelaamistani huomattavasti.

 

Internettiin olen itseni kytkenyt vasta vuonna 2001. Se oli modeemi pohjainen ja tavattoman hidas, mutta siitä pystyi lukemaan sähköpostinsa ja sen avulla pystyi hankkimaan tietoa. Reilussa 10 vuodessa internetin erilaisesta käytöstä kuten laskujen maksamisesta verkkopankissa yms. asioiden hoitamisesta on tullut luonteva osa elämääni. 

Facebookiin itseni liittämistä olen joutunut harkitsemaan useampaankin kertaan, mutta vielä toistaiseksi mikään syy ei ole ollut niin pakottava, että minun olisi pitänyt siihen liittyä. Perheessäni on muita, jotka kuuluvat Facebookiin ja käy kyllä toisinaan uteliaisuuttani katsomassa, mitä yhteisille ystävillemme kuuluu. Arvelisin, että en olisi kovinkaan aktiivinen ajatuksieni tai tekemisieni jakaja, mikäli olisin osa Facebook ryhmää. Ystäviini pidän yhteyttä mieluiten soittamalla puhelimella tai kasvokkain tapahtuvalla kanssakäymisellä.

 

Omat lapseni ovat kasvaneet median ympäröivänä. Heille on aivan luonnollista surffailla netissä ja tubettaa. 3- vuotta vanha lapsi pelaa iPadilla Lolan matikka- ja aakkos junaa. He katsovat elokuvia Playstationin kautta ja pelailevat autopelejä. He ovat näppäriä käyttämään eri medioita sillä heillä on uskallusta kokeilla eri asioita, eikä rikkoontumisen tai epäonnistumisen pelko vaivaa heitä.